#verta x sun | Explore Tumblr Posts and Blogs

kelkkamonologi · 6 years

Text

Elämä risaseks: Isämmaallisin ficci vähää aikaa. Tuntematon sotilas x MM -95. Tästä AU:sta tais olla josku puhetta?

Kirjoittaja: @poskihammas eli mä

Päähenkilöt: Lehto ja Hietanen varmaa

Varoitukset: YSIVIIS NEVÖFÖGET

Vastuuvapaus: Hahmot ja sitaatit (joita oon muokannu sopiviks tähän AU:hun) kuuluu Väinö Linnalle

AU: Kookoo on Suomen jääkiekkomaajoukkue

Summary: Koskela asteli puvussaan, joka näytti liian isolta tuolla hoikalla vartalolla, koppiin. ”Noniin, pojat. Turnauksen avauspeli meille. Toteuttakaa pelisuunnitelmaa. Lehto, älä ota turhia jäähyjä. Kariluoto, pelaat tänään Hietasen ja Rokan kanssa.” hän sanoi ja raapi päätään. ”MIE EN PELLAA, JOS SUS EI OLE SAMAS KETJUS!” Rokka raivosi. ”Ääh… Lahtinen, Kariluoto ja Hietanen, Viirilä ja Salo olkoon ykköskenttä. Rokka, Susi ja Asumaniemi, Honkajoki ja Vanhala kakkonen. Rahikainen, Sinkkonen ja Lehto, Mielonen ja Ukkola kolmonen. Riitaoja, Sihvonen ja Kaukonen nelonen. Määttä aloittaa maalilla.” Koskela sai sanotuksi Rokan raivokohtauksen päälle.

****

Hietanen oli alkulämmöillä Lehdon ja Kariluodon kanssa. He menivät two-touchia. Muut olivat jo pudonneet, äsken Rokka. ”Hitoiks meni, pojat. Sus, männää pois. Myö ollaa liian vanhoja tämmöseen. Nuorten hommia nää pallopelit.” Rokka oli sanonut ja Susi oli lähtenyt Rokan kanssa.

Hietanen oli mestari two-touchissa ja jostain syystä Lehto aina haastoi hänet Kariluodon, Rokan, Suden (Rokka käski Suden mukaan) ja Määtän kanssa. Hietanen suostui joka kerta, koska voitto oli lähes varma.

Tämän päivän kärkikolmikko oli Hietanen, Lehto ja Kariluoto. Kariluoto pompautti pallon polveltaan nilkkaansa ja siitä Hietaselle. Pallo osui Hietasen päähän, nousi ylös ja siitä Hietasen polvelle, josta se suuntautui takaisin Kariluodolle. Kariluoto pompautti yhdellä kosketuksella pallon Lehdolle, joka kuoletti pallon rinnalta nilkkaan ja potkaisi pallon Hietaselle, joka ei osunut palloon. Mestari oli lyöty. Ensimmäinen Hietasen tiputus ennen finaalikierrosta ikinä.

”Lehto, sä olet äijä!” Kariluoto hehkutti. ”Jaa.” Lehto sanoi kylmästi ja tunki nuuskan huuleen. ”Jonkun toi piti tehdä, niin samantien se olin minä.” hän jatkoi ja potkaisi pallon Kariluodolle. Finaalikierros alkoi.

Tällä kertaa two-touchin voitti Kariluoto. Lehtoa ei oikeastaan edes kiinnostanut viimeinen kierros, olihan hän tiputtanut Hietasen sitä ennen.

Pukukoppipuheet olivat härskejä, kiitos Rahikaisen, ja Riitaoja laittoi kuulokkeet korviin ja kuunteli Michael Jacksonia. Ei kukaan halunnut kuunnella Rahikaista… Tai osa halusi, osa ei. Vanhala soitteli Cotton Eye Joe:ta, ”Priha, soita ruottalaisten kansallislaulu”, ja muut mongertamalla lauloivat englanniksi. Vanhala oli tehnyt mixtapen ennen kisoja.

”Kyl sää osaat! Ei siä ole ku tseki vastas! Reeneis sää olet torjunu helveti hyvi!” Hietanen sanoi vieressään istuvalle Määtälle. ”Niin kai. Meil on kaikki mahdollisuudet voittoon. Väärin jos pelataan, tappio tulloo.” Määttä sanoi hiljaa ja laittoi pelipaitansa päälle.

”Mie niin ootan et myö voitetaan nämä kisat ja sitte Rahikainen saa missin kainaloon! Ilman tyttöö sitä ny kuka!” Rahikainen heitti ja muu joukkue nauroi vaivaantuneesti. Riitaoja hymyili typerästi vaikka ei ollut kuullut koko heittoa.

Koskela asteli puvussaan, joka näytti liian isolta tuolla hoikalla vartalolla, koppiin. ”Noniin, pojat. Turnauksen avauspeli meille. Toteuttakaa pelisuunnitelmaa. Lehto, älä ota turhia jäähyjä. Kariluoto, pelaat tänään Hietasen ja Rokan kanssa.” hän sanoi ja raapi päätään. ”MIE EN PELLAA, JOS SUS EI OLE SAMAS KETJUS!” Rokka raivosi. ”Ääh… Lahtinen, Kariluoto ja Hietanen, Viirilä ja Salo olkoon ykköskenttä. Rokka, Susi ja Asumaniemi, Honkajoki ja Vanhala kakkonen. Rahikainen, Sinkkonen ja Lehto, Mielonen ja Ukkola kolmonen. Riitaoja, Sihvonen ja Kaukonen nelonen. Määttä aloittaa maalilla.” Koskela sai sanotuksi Rokan raivokohtauksen päälle.

Lammio asteli koppiin. ”Suomi on odottanut maailmanmestaruutta erittäin monta vuotta. Kultaa näistä kisoista tai koko joukkue menee ensi kisoihin uusiksi ja teidän maajoukkuepelinne on pelattu.” Lammio sanoi ylimielisesti. General managerin ylimieliseen tyyliin oli jo totuteltu pari viikkoa ennen kisoja, mutta silti Rokan ja Lehdon teki mieli huutaa päälle. ”Koskela, samat sanat.” Lammio sanoi ja poistui.

”Pankaahan maalivalo päälle, pojat. Tsekit nurin ja siitä kohti finaalia!” Koskela tsemppasi joukkuetta ja joukkue vastasi jotain epämääräistä.

”Anta verko heiluu nii saatanan taval!” Hietanen tsemppasi joukkuetta maalilla ennen pelin alkua. ”Saatanallinen pyöritys päälle vaan.” Lehto vastasi ja muut nyökkäilivät.

Kariluoto voitti ensimmäisen aloituksen ja pelasi kiekon Viirilälle. Viirilä ei kuitenkaan osunut siihen ja alkoi kirota. ”Perkele! Tuli mies Suomesta ja vetäs tuomaria päähän. Fag dis shhit.” Viirilä sanoi ja tottakai linjatuomari kuuli Viirilän sanat ja vihelsi pilliin. ”10 minutes on unsportsmanlike behavior! White number 5!” linjatuomari sanoi venäläisellä aksentilla. Viirilä tulistui tästä ja veti tuomaria päin näköä. Tämän nenästä alkoi vuotaa verta. ”2+10 to white number 5!” päätuomari sanoi ja ohjasi Viirilän jäähyboksiin.

Hietanen jututti toista päätuomaria tapahtuneesta ja pian jatkettiin 5 vs 3. ”Hietanen… Mitä me puhuttiin turhista jäähyistä?” Kariluoto katsoi Hietaseen. ”Mää vaa kysysi tuamarilt miks Viirilä sai jäähy! Ja mää olen viä kapu nii miks mää en oisis saanu kysyy? Mää ihmettele tätä kauhiast!” Hietanen sanoi Kariluodolle ja luisteli jäähyboksiin.

Kookoo tappoi helposti alivoiman ja Sinkkosen kenttä pääsi jäälle. Lehto taklasi tsekkiä päähän keskialueella ja sen jälkeen tappeli toisen tsekin kanssa. Väkivaltaisuudesta 5+10, mutta Riitaoja laitettiin istumaan, sillä Lehto satutti rytäkässä pikkurillinsä ja joutui poistumaan pukukopin puolelle paikattavaksi.

Ensimmäisen erän jälkeen tsekit johtivat 1-0 ja Lehto oli pois pelistä. Pikkurilli oli turvonnut ja joukkueen lääkäri epäili sen olevan murtunut. ”Ei jumalaut Lehto! Mitä me puhuttii näist sun tappeluist? Ei yht ainua näis kisois! Ja si sää saatana menit ja paskosit sun peukalos!” Hietanen raivosi Lehdolle, joka istui Hietasen vieressä jääpussi sormensa päällä. ”Se saatanan tsekki tuli päälle! Mitä helvettiä siinä muutakaan tekisi kun löisi sitä pataan?” Lehto kysyi närkästyneesti. ”Annas olla kun sä et enää pelaa näissä kisoissa tyhmyytes takia.” Lahtinen huikkasi pukkarin toiselta puolelta. Lehto mulkoili Lahtista.

”Lehto, mikä tilanne?” Koskela kysyi tultuaan koppiin. ”Niin no, mitäs tässä. Mieleni tekisi pelata, mutta toi huoltaja ei anna. Annatko sä luvan pelata?” Lehto sanoi Koskelalle ja heitti jääpussin lääkärille. ”Huili tämä peli ja käy lääkärissä. En halua asettaa ketään pelaajaa loukkaantumiskierteeseen.” Koskela raapi päätään. ”Selvähän tää on.” Lehto sanoi ärsyyntynesti. ”Hei, älä yhtää ala. Sormes on pakko kuvata.” Koskela korotti ääntään. ”Selvähän tää on.” Lehto ei alkanut vänkäämään enempää.

Koskela tsemppasi joukkuetta kakkoserään ja Lehto lähti lääkärin kanssa käymään sairaalassa.

Kakkoserässä Viirilä lensi ulos ja mitään muuta merkittävää ei tapahtunut.

Kolmannessa erässä tsekit viimeistelivät vielä kaksi maalia ja peli päättyi heille 3-0.

”Pojat, hyvä peli. Kisojen eka peli on aina vaikein ja kyllä seuraavasta tulee voitto. Katotaan hotellilla pelistä pätkiä, joissa näkyy pari virhettä, mutta muuten peli näytti hyvältä. Käykää loppulämpällä ja suihkussa. Bussi lähtee 50 minuutin päästä.” Koskela sanoi ja jätti pukuhuoneen pelaajille.

Joukkueen tullessa hotellille Lehto odotteli aulassa. Pikkurilli oli teipattuna, mutta ei kuitenkaan kipsissä. ”Venähtäny se vaa on. Se svenskatalande lääkäri sano, että pari päivää teipattuna ja sitten voi mennä jäälle kamat päällä.” Lehto selitti. ”Huomenna voit mennä ennen aamujäitä luistelemaan. Ilman mailaa. Olis hyvä, että olisit Norjaa vastaan pelikunnossa. Ruotsia vastaan en viitsi peluuttaa ettei mee pahemmaks.” Koskela mietti. ”Kyllä tällä pelaa.” Lehto vakuutteli. Hietanen otti kiinni Lehdon pikkurillistä, jolloin tämä parahti. ”Sil pelaa vai?” Hietanen naurahti ja Lehto meni taas vakavaksi. ”No, en tarkottanu, että heti tänään, saatanan turkulainen!”

Joukkepalaverissa sovittiin, että Korpela nostetaan Lehdon tilalle Norja-ottelun kokoonpanoon. Lehto ei tästä pitänyt eikä Korpela vaikuttanut olevan kiinnostunut kokoonpanoon pääsemisestä.

Aamujäillä Rokka taklasi Riitaojaa polvella ja tämä jäi jäähän makaamaan pidellen polveaan. ”Hää tuli pääl ja miun polv vaa osui hänt polvee. Ei ollu miun vika! Hitto, Riitaoja, nouse nyt ylös!” Rokka sanoi. Riitaoja nousi ylös Rokan avustuksella ja Hietanen talutti tämän vaihtoaitioon.

”Pojat… Ei enää näitä, okei? Lehto on jo ulkona ja nyt ehkä Riitaoja. Eihän se osaa pelata, mutta pakko olla 18 kenttäpelaajaa kokoonpanossa.” Koskela sanoi Hietasen palattua vaihtoaitiosta keskiympyrään, jossa muu joukkue oli. ”Vahinkohan toi oli, Ville.” Kariluoto sanoi. ”Niin kai. Mutta yrittäkää olla loukkaantumatta.” Koskela vastasi vaivautuneesti. Hän tiedosti, että monta loukkaantumista parin viikon turnauksessa ei ole hyvä juttu. ”Vetäkää kenttä kolme kertaa ympäri ja tän päivän jääreenit oli sitten siinä. Iltapäivällä Mäkilän vetämät venyttelyt.” hän jatkoi ja vihelsi pilliin. Asumaniemi lähti vetämään joukkuetta kentän ympäri.

Pukkarissa haisi hiki ja kylmägeeli. Lääkäri teippasi Riitaojan polvea, josta näytti olevan polvilumpio paikoiltaan. ”Kiitos, varakapteeni Rokka.” Riitaoja itki. ”Hei ei aleta nyt. Antti ei tarkottanu tuota. Mie oon varma siitä.” Susi sanoi. Pisin puheenvuoro mitä häneltä oli kuultu pariin viikkoon.

Reenien jälkeen Asumaniemi, Lehto, joka oli käynyt jäällä ennen ”virallisia” reenejä, Hietanen ja Määttä lähtivät Tukholman keskustaan syömään. Asumaniemi ehdotti McDonald’sia ja muut myöntyivät tuon rookien ehdotukseen.

”Tsiigatkaa heebot! Halvempaa mitä Suamen Mäkeissä!” Asumaniemi hehkutti tilattuaan. Lehto pyöräytti silmiään ja otti tarjottimensa kassalta. ”Niin kai. Taidat käydä usein Mäkissä?” hän kysyi ja lähti etsimään Asumaniemen kanssa pöytää. Hietanen ja Määttä olivat vielä kassajonossa. ”Joo, kylhän mä käyn melken joka viikko. Ja älä ala ny selittää shaibaa urheilijan ruakavaliosta. Nääthän säkin et mä oon hyvä pelaan.” Asumaniemi nauroi. ”Ei se mulle kuulu, jos käyt usein syömässä roskaruokaa.” Lehto sanoi kuivasti ja istui alas läheiseen pöytään.

Hietanen ja Määttä joutuivat ruokailun aikana kirjoittelemaan nimmareita ruotsalaisille. Hietasen mielestä oli turhauttavaa kirjoittaa ruotsalaisille nimmareita. Määttä ei välittänyt nimmarinpyytäjän kansallisuudesta, vaan yksinkertaisesti totesi sen kuuluvan hänen työnkuvaansa kirjoittaa nimmareita faneille. Lehto ja Asumaniemi seurasivat tapahtuvaa huvittuneina.

”Mis niitä swedui on et saa kirjottaa nimmarin?” Asumaniemi lohkaisi heidän syötyään. ”Pirä poika turpas kii. Ei kukka haluu antaa swedupelleil nimmareit. Vai mitä, Kainuun miäs?” Hietanen sanoi huvittuneena. ”Miten vain. Ihmisii ja faneja nekin on.” Määttä sanoi ja tunki nuuskan huuleen.

Muu joukkue oli mennyt suosiolla takaisin hotellille ja syömään hotellin ravintolaan. Riitaoja oli lähtenyt käymään lääkärissä.

”Asumaniemi tekisi varmaan parempaa jälkeä Hietasen ja Kariluodon kanssa. Rokka ja Susi ovat legendoja, sitä en kiellä, mutta liian vanhoja rookien kanssa samaan ketjuun. Lahtisen voisi mielestäni hyvin pudottaa kakkosketjuun ja Asumaniemen nostaa ykköseen. Oletko miettinyt vaihtoa?” Lammio jutteli Koskelalle lounaalla. ”Jaha. Kai sitä vois testata huomenna aamujäillä ennen peliä. Kuhan saadaan Lehto takaisin ja Riitaojan polvesta selvyys niin…” Koskela sanoi ja laittoi ruokaa suuhunsa. Tarjolla oli pihvejä ja perunamuusia.

Iltapäivällä Riitaoja palasi lääkäristä keppien kanssa. Se oli kyllä arvattu, mutta vamman vakavuudesta ei ollut tietoa. ”Polvilumpio sijoiltaan. Ei asiaa jäälle enää näis kisois.” Riitaoja sanoi Hietaselle, joka istui hotellin aulassa Määtän kanssa. ”Ei jumalaut. Rokka saa täst hyväst kyl kunno ripitykse! See verra mää lupaa!” Hietanen uhosi ja nousi pystyyn nojatuolista. ”Hei, rauhotus nyt, kapu.” Määttä sanoi omaan rauhalliseen tyyliinsä. ”Kyllä tää oli jo tiedossa, mutta minä vaan sitä, että… Kuka ottaa Riitaojan paikan? Ei oo enää valinnanvaraa kauheesti.” hän jatkoi hiljaa. ”Mää en tiär yhtikäs! Lammioha on GM-pelaaja ja hänen kisapassi on viäl leimaamat. Ehkä hänet on si pakko ottaa mukaa. Mist mää tiär?” Hietanen sanoi vihaisesti ja lähti matkoihinsa.

Riitaoja meni koputtamaan Koskelan huoneen ovelle. Koskela oli nukkumassa päiväunia ja tuli pelkissä kollareissa ja tukka sekaisin avaamaan oven. ”No? Mitä ne sano?” Koskela haukotteli. ”Polvilumpio sijoiltaan ja miun osalta nää kisat oli täs.” Riitaoja nojaili keppeihinsä. ”Selvä. Paree alkaa tekeen uutta kokoonpanoa…” Koskela vaikutti mietteliäältä. ”Aiotko jäädä tänne vai lähtee takasin Suomeen?” hän kysyi vielä. ”Ajattelin jäädä, jos se käy.” Riitaoja hymyili typerästi. ”Kaipa se käy.” Koskela vastasi ja Riitaoja näki sen käskynsä poistua. Koskela pääsi jatkamaan uniaan.

Hietanen koputti Rokan ja Suden oveen raivokkaasti. Susi tuli avaamaan oven. ”Mikä hätän? Antti läks kaupoil. Hää tulloo illal.” hän vastasi vaisusti. ”Ei perkele. Riitaojan kisat on ohi Roka takii. Ei jumalaut.” Hietanen sanoi ja istuutui selkä seinää vasten. ”Meilt loppuu koht poja ketä me laitetaa kentäl! Ymmärräk sää mitä mää haen takaa?” Hietanen sanoi ja Susi istui hänen viereensä. ”Kyl.” Susi vastasi lyhyesti ja palasi huoneeseensa.

Hietanen oli Lehdon huonekaveri. Hietanen oli yllättynyt ensimmäisenä iltana, kun Lehto oli kertonut hyvän vitsin. Lehdolla oli siis huumorintajua. ”Hietanen. Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen kilpailivat siitä, kuka saisi töitä. Heidän piti hypätä rotkon yli saadakseen työpaikan. Ensin hyppäsi ruotsalainen, mutta hän tippui alas. Samoin tapahtui norjalaiselle. Suomalainen oli viimeisenä vuorossa ja hyppäsi. Hän melkein pääsi toiselle reunalle saaden otteen kivenmurikasta, mutta tippui alas. Kuka sai töitä?” Lehto oli nauranut ensimmäisenä iltana. ”Mist mää voisisin tiätä?” Hietanen oli kysynyt hämmästyneenä. ”Haudankaivaja.” Lehto repesi nauramaan. ”Sää olet hauska!” Hietanen sanoi ja Lehto jatkoi nauramistaan.

Hietanen palasi huoneeseen ja näki Lehdon lukevan kirjaa sängyllään. Hietanen heitti reppunsa, jota oli kanniskellut koko päivän selässään, vessanoven eteen ja Lehto havahtui.

”No? Ei menny putkeen?” Lehto kysyi ja nousi istumaan sängyn reunalle. ”Ei. Riitaoja ei ennä pelaa näis kisois.” Hietanen vastasi ärsyyntyneenä. ”Päästiin siitäkin. Ei se osaa pelata.” Lehto sanoi ja kaatui sänkyynsä. ”Mis nä sun ’tonttu’, ’saatanan tonttu’ tai ’naattikorva’?” Hietanen kysyi hämmästyneenä. ”Ei siinä ole mitään iloa haukkua toista, jos se ei ole itse kuulemassa.” Lehto hymyili. ”Ai mää ku luulin et just sillo on paras haukkuu?” Hietanen kysyi ja rojahti sängylleen. ”Ei.” Lehto sanoi ja käänsi kirjastaan sivua.

Seuraavana päivänä kookoolla oli Norjaa vastaan peli. Paperilla kookoo oli parempi. Lammio pääsi pelaavaan kokoonpanoon ainakin tähän peliin.

”Okei, pojat. Uuret ketjut ny aamujäille ja illan peliin.” Koskela sanoi pukkarissa ja kirjoitti kopin seinällä olevaan fläppitauluun:

’H

Asumaniemi-Kariluoto-Hietanen

Rokka-Susi-Lahtinen

Rahikainen-Sinkkonen-Lammio

Korpela-Sihvonen-Kaukonen

Viirilä-Salo

Honkajoki-Vanhala

Mielonen-Ukkola

Määttä

Autio’

Hietanen kiristi luistimensa ja nousi ylös. ”Koskela, miks? Ei täsä ole järke et rookie pelaa mu ja Kariluado kans.” hän sanoi. Lammio nousi ylös. ”Koska minä sanoin niin.” Alkoi hälinä ja Lehto tuli pukkariin omalta jääsessioltaan. ”Mitäs täällä? Voi saatana, jätkät! Olkaa ny ihmisiks!” Lehto huusi ja meni omalle paikalleen.

Reenit meni hyvin ja Hietanen oli yllättynyt Lammion kiekonkäsittelytaidoista. ”Äijähä ossa pelaa!”

Iltapäivällä joukkueen lähdössä hallille Lehto otti Riitaojan kepit ja alkoi imitoida tätä. Riitaoja konkkasi läheiselle penkille. ”Odottakaa! Miulla ei oo koskaan ollut keppejä! Kaverit!” Lehto nauroi. ”Lehto, annas ny ne kepit Riitaojalle et me päästään lähteen. Perkele teijän kanssa! Isämmaallisia pelaajia ja sitä rataa.” Lahtinen tuli hotellista ulos ja otti kepit Lehdolta ja palautti ne penkillä istuvalle Riitaojalle.

Lehdon sormi ei ollut enää teipattuna ja huomiseen peliin Koskela oli luvannut ottaa tämän kokoonpanoon. ”Sua tarvitaan. Sa sitte heti, jos alkaa sormi tuntua pahalta.” Koskela sanoi Lehdolle ja istui tämän viereen bussissa. ”Okei. Ja etkö sä tiedä, että se paikka on varattu?” Lehto kysyi kylmästi. ”En?” Koskela hämmentyi. ”Joo, minä lupasin sen Hietaselle.” Lehto sanoi ja Koskela nousi ylös. ”Tota en tiennyt. Mutta hyvä, että Hietasen kanssa menee hyvin.” hän totesi ja käveli bussin etuosaan.

Hietanen tuli pian istumaan Lehdon viereen. Läppä alkoi heti lentää ja muut hämmentyivät kuullessaan Lehdon nauravan. ”Lehdon poika! Siul onkii huumorintajuu? Mikset sie ole kertonu täst aiemmin? Meil tuloo olemaa lustii!” Rokka sanoi. ”Pidä turpas kiinni tai se turpoo kiinni.” Lehto vastasi vihaisesti Rokalle ja jatkoi Hietasen kanssa keskusteluaan.

Hallilla pelikunnossa olevat pelaajat lähtivät alkulämpälle ja Lehto lähti Koskelan kanssa kahville jäähallin kahvioon. Riitaoja jäi koppiin auttamaan Mäkilää täyttämään juomapulloja.

Koskela halusi tietää lisää Lehdon kaveruudesta Hietasen kanssa. Lehto kertoi asiasta vastahakoisesti eikä Koskela saanut miehestä oikeastaan mitään irti. ”Kuitenkin hyvä, jos tulet Hietasen kanssa toimeen. Luulisin, että huomisessa pelissä pelaatte samassa ketjussa. Jos osaat pelata vasemmalla laidalla. Norja tulee varmasti kovaa päälle ja Hietasta luultavasti tullaan taklaamaan kovaa. Voisit pistää ekassa vaihdossa pari norskia kumoon…” Koskela mietti ja hörppäsi kahvistaan loput. ”Joo, vasen tai oikea laita, ihan sama mulle. Ymmärrän pointtisi Hietasen suojelemisesta.” Lehto sanoi ja joi loput kahvistaan. ”Olis varmaa hyvä, jos minä lähtisin nyt tonne aitioon. Riitaoja on varmaan jo siellä.” hän jatkoi ja Koskela nyökkäsi. ”Mene vain.”

Kopissa soi Michael Jackson ja Lahtinen alkoi selittää, kuinka ihailee Tre Kronoria, Kookoon ’isoveljeä’. ”Siis kattokaa ny! Tre Kronor osaa pelaa parhaitaki vastaa. Saatana! Rosvoretkellähän me ollaan, ku pelataan niitä vastaan niitten kotimaassa. Perkele, olis nättiä olla ruottalaine.” Lahtinen selitti ja muut pyörittivät silmiään. ”Pitääkö täällä alkaa kurinpidollisiin toimenpiteisiin? Pukuhuonepuheenne eivät ole kovin joukkuehenkeä nostavia.” Lammio sanoi. Rahikainen teki nopean aiheenvaihdoksen ja aloitti selittää viime yön tytöstään. ”Rahikaine ei.” Hietanen sanoi ja Rahikainen hiljeni.

Kumma kyllä Kookoo voitti pelin 3-6. Lahtinen teki huikeat neljä pistettä, 2+2, ja sille naurettiin pelin jälkeen. ”Kuulkka poja! Kuulkka meijä Yrjö-poikaa! Hän rakastaa swedui mut tekee jäätävä pistee niit vastaa.”

~~~~

Kookoo eteni suvereenisti finaaliin. Lehto oli pelannut paluustaan lähtien Hietasen ja Kariluodon kanssa ja Korpela oli tiputettu kokoonpanon ulkopuolelle. Hietanen piti joukkueen henkeä yllä ja Kariluodon kenttä teki murhaavaa jälkeä. Lehto taklasi vastustajat Hietasen ja Kariluodon tieltä ja tutkapari teki maalit.

”Okei, pojat! Pallo on teillä. Ruotsi tulee kovaa päälle, se me tiedetään jo alkulohkosta. Voitto on täysin mahdollinen. Let’s kouu! Tästä pelistä voitto ja…” Koskelan kurkkuun nousi pala. ”Hakkaa päälle!” Lehto huusi ja muut alkoivat lyödä hanskojaan yhteen. ”Tulta munil!” Hietanen jatkoi ja sai vastaukseksi huutoa. ”Okei, pojat. Homma kotio!” Koskela sanoi ja veti kierroksen kopin ympäri lyöden pelaajia polvareihin.

Lehdon tehdessä kypärätempun ja pelin ollessa 3-0, oli lähes selvää, että Kookoo voittaa. Hietanen piti joukkueen jalat maan pinnalla vaihtoaitiossa. ”Poja piretää tä tunne mut ei lähetä keulii!”

3. erän loppu. Kariluoto pyöritti Ruotsin päässä ja syötti viivaan Honkajoelle. Honkajoki otti kiekon lapaansa haltuun ja lämäsi. 4-0. Voitto oli lähes varma. Honkajoelta lähti kunnon pumpputuuletus ja muu ketju hyppäsi hänen päälleen.

Tre Kronor pääsi vielä kaventamaan 4-1, mutta Kookoo piti paketin kasassa. He olivat maailmanmestareita.

Koskela itki. Hän ei olisi voinut olla ylpeämpi joukkueestaan, pojistaan, joita oli valmentanut viimeisen kuukauden. Vaihtoaitiossa olevat pelaajat ryntäsivät jäälle ja heittivät hanskansa, mailansa sekä kypäränsä jäälle ja menivät halaamaan Määttää. Viimeisenä jäällä ollut ketju, Kariluoto, Hietanen ja Lehto, Honkajoki ja Vanhala, tekivät saman. Pian Määttä oli kenttäpelaajien ympäröimänä. Riitaoja, huoltajat ja Koskela jäivät vielä vaihtoaitioon sulattelemaan tapahtunutta.

”PERKELE POJA!! ME TEHTII SE!! PERKELEEEEEEEEE MÄÄ OLE PIRU YLPPE TEIST KAIKIST! AAAAAAHHH!!” Hietanen huusi, mutta kukaan tuskin kuuli. Pelaajat karjuivat ja hyppivät Määtän ympärillä. Pian piiri jouduttiin kuitenkin hajottamaan kättelyiden ja palkintojenjaon takia. Ruotsalaiset olivat istuneet jäällä masentuneen näköisinä.

Hietanen sai ensimmäisenä Pojan, pokaalin, olihan hän kapteeni. Hän meni kyykkyyn, laittoi toisen käden huulilleen ja nosti Pojan ilmaan ja riemu repesi Kookoon rivistössä. Hietanen luovutti pian Pojan Kariluodolle, mestaruuden pääarkkitehdille, ja tämä lähti kiertämään kenttää Poika ilmassa. Seuraavana vuorossa oli Lehto ja hänen jälkeensä Määttä. Salo ja Viirilä saivat pian Pojan käsittelyynsä ja luovuttivat sen Rahikaiselle. Rahikainen suuteli poikaa ja pienenä kettuiluna antoi sen Lammiolle. Pian Poika oli kiertänyt jokaisella pelaajalla ja oli Koskelan vuoro. Ennen sitä Poika kuitenkin annettiin Hietaselle takaisin.

”No nii, poja. Ottaka Koskela kuninkastualii ja si mää anna poja häl.” Hietanen sanoi ja pian Määttä ja Autio, joka oli pelannut yhden pelin kisojen aikana, nostivat Koskelan kuningastuoliin ja Hietanen ojensi Pojan tälle. ”DEN! GLIDER! IN!” Koskela huusi yläilmoista ja nosti Pojan suorille käsivarsille.

#tuntematon sotilas #au #95 #nevöföget

21 notes · View notes